Rodeo in Belgrade Summary

 

Brasiliasta tuli Maailmanmestari. Ei sinänsä mikään hirveän suuri yllätys, pieni kuitenkin. Jo kaksi vuotta sitten tuli omissa kisoissa viides sija, ja lupauksia siitä että tulossa ollaan. Joukkueen runko ja päävalmentaja ovat pelanneet viimeiset vuodet Itävallassa, ja kisojen arvokkain pelaaja Eduarda Amorim pelaa Unkarissa. Ei siis mikään yllätys että yhteispeli on saatu toimimaan. Brasilian aikomuksena on ollut jo pitemmän aikaa rakentaa iskukykyinen joukkue tuleviin Rion Olympialaisiin. Tuliko tämä mestaruus liian aikaisin jää nähtäväksi.

Serbia nappasi hopeaa, mutta ei saanut finaalissa itsestään kaikkea irti. Peli oli hermostunutta ja jännittynyttä. Hyökkäys puski keskeltä Brasilian puolustukseen ja taitavat laitahyökkääjät jätettiin ottelussa työttömiksi. Kotikatsomo yritti kaikkensa kahdeksantena pelaajana, mutta ei saanut joukkuetta hurmostilaan. Brasilia ei oikeastaan horjunut missään vaiheessa, vaan piti pintansa.

Pohjolan iloksi Tanska otti pronssia. Ottelussa Puolaa vastaan Tanska löysi toisella puoliajalla ylimääräisen turbovaihteen, ja varsinkin Kristina Kristiansen äityi pyörittämään puolalaiset umpisolmuun. Hieno saavutus tanskalaisille, jotka ovat olleet viime vuosina paljon framilla. MM-kisoissa viimeinen mitali on tosin saavutettu kuusitoista vuotta sitten. Seuraavat kisat ovat Tanskassa ja voidaan jo nyt todeta, että tämä nuori joukkue on ilman muuta siinä turnauksessa mestariehdokas.

Mitä muuta kisoista jäi käteen? Ainakin se, että tanskalainen valmennus on voimissaan. Mestari Brasilialla oli päävalmentajana Morten Soubak, pronssijoukkueella Jan Pytlick, ja neljänneksi tulleella Puolalla Kim Rasmussen. Antaa käsityksen siitä, mistä valmennusoppia kannattaa hakea.

Iso pettymys kisoissa oli yleisön puute katsomoissa. Vaikka Belgradissa tehtiin parikin maailmanennätystä, niin ne koskivat vain Serbian otteluita. Muissa otteluissa katsomo ammotti tyhjyyttään. Tästä johtuen jäi valju maku suuhun.

Pientä ihmetystä aiheuttivat myös joukkueiden pelilliset esitykset. Epävarmuus yhteispelissä, luvattoman useat harhasyötöt ja tekniset virheet olivat silmiinpistäviä. Heitot maalia kohti menivät välillä minne sattuivat. Nopea tempo peleissä kostautui monesti, sillä pallo ei tahtonut pysyä vauhdissa mukana. Kritiikki ei tarkoita sitä, etteikö peli olisi ollut nautinnollista. Jotenkin vain tuntui, että tällä tasolla ei tällaisia virheitä näin paljon saisi olla.

Puolustustyöskentely oli parempaa sitten viime kisojen. Se aiheutti sen että monesti vastustajan hyökkäystyöskentely yski pahan kerran. Huomion arvoista oli myös se että pelit kuudentoista parhaan kesken olivat erittäin tasaisia. Lopputuloksissa ei mitään murskatappioita ollut. Tietää hyvää tulevaisuudessa.

Ylivoimaisesti parasta antia kisoissa oli loistavien maalivahtien esitykset. Kisoissa oli todella monta lahjakasta veskaria usealla joukkueella. Moni joukkue saa olla menestyksestään kiitollinen heille. Maalivahtien merkitys on yhä enemmän tullut esille naisten peleissä, joka on hieno juttu.

Kisojen suurin yllättäjä oli Puola. Hienot esitykset lohko-otteluista lähtien yllättivät varmasti muut joukkueet. Kokemuksen puute oli turnauksen loppuvaiheessa se korkein kynnys. Nyt tämä ongelma on korjattu. Tanskan ja Puolan lisäksi sukupolvenvaihdos on tapahtunut muutamalla muullakin joukkueella. Saksalaisilla, hollantilaisilla ja kisojen ulkopuolelta Kroatialla ja Ruotsilla on nuorta polvea tulossa. Käsipallonaisten tilanne näyttää erinomaiselta.

Kisojen floppi oli Norja. Rodeo i missään nimessä syytä norjalaisnaisia viimeisestä tappiostaan, vaan ylimielinen suhtautuminen Norjan valmennuspuolelta ratkaisi ottelun. Norja on edelleen aivan huipussa kiinni, mutta vastustajaa ei saa noin silminnähtävästi aliarvioida. Minkävärinen mitali tahansa olisi ollut otettavissa.

Se oli siinä, näistä kisoista. Rodeon jutut ovat tältä erää tässä. Tanskan EM-kisoista oli tarkoitus jutustella, mutta Euroopan liiton mediaosasto katsoi parhaaksi olla hyväksymättä akkreditointianomusta.

Cheers    Rodeo