Puheenjohtaja Jari Laineen tervehdys uudelle vuodelle 2022

Hyvät käsipallon ystävät,

Kalenteri on kääntynyt uuden vuoden 2022 puolelle ja sen myötä otan Käsipalloliiton puheenjohtajan tehtävät vastaan liittoa 12 vuotta ansiokkaasti vetäneeltä Jari Henttoselta. Edessä on uusi aika ainakin itselleni.

Omaan urheilutaustaani kuuluu paljon jalkapallosta ja käsipallosta tennikseen asti. Näistä käsipallo sitten lopulta jäi ykköseksi ja pelasin nuoruudessani 1980-luvun puolivälistä seuraavan vuosikymmenen puoliväliin saakka SM-sarjaa ja myös poikien ja miesten maaotteluita, joten omakohtaisia kokemuksia lajista ehti kertyä aika lailla.

1990-luvun puolivälissä lähdin Saksaan töihin ja pelasin vielä sen jälkeen, mutta vuosituhannen vaihteessa pelaaminen jäi nuoremmille. Olen toki lajia seurannut, mutta aktiivisesti en ole ollut toiminnassa sen jälkeen mukana. Nyt lapset ovat jo lähteneet omille teilleen ja näin, että olisi hyvä tilaisuus ja mahdollisuus palata tiiviimmin lajin pariin.

Tartun näin puheenjohtajan tehtävään ilman ainakaan kovin raskasta menneisyyden taakkaa ja aloitan siinä mielessä puhtaalta pöydältä. Mitään en ole muuttamassa alkajaisiksi, vaan nyt ensin kuunnellaan kaikkia sidosryhmiä ja nähdään missä ollaan ja tehdään sitten johtopäätöksiä. Niiden pohjalta voidaan luoda uusia tavoitteita lajin kehittämiseksi edelleen.

Tämä ei toki tarkoita sitä, että kaikki pitäisi laittaa uusiksi ja vielä vähemmän sitä, että jotain olisi tehty huonosti. Päinvastoin. Liiton toiminnan kehitys on ollut aivan valtavaa, talous on kunnossa ja perusta ihan toisella tasolla kuin parikymmentä vuotta sitten. Tämä kaikki meidän pitää pystyä hyödyntämään mahdollisimman hyvin jatkon kannalta.

Lajin näkyvin osa ulospäin on luonnollisesti itse pelaaminen. Sarjoja on nuorista tytöistä ja pojista ikämiehiin saakka, mutta suuren yleisön osalta suurin mielenkiinto on toki naisten ja miesten pääsarjoissa – ja luonnollisesti maajoukkueissa. En näe, että nämä olisivat mitenkään erillisiä osa-alueita, vaan hyvinkin tiiviissä sidoksessa keskenään. Hyvä toiminta seuroissa luo meille pohjan hyville maajoukkueille. Seurajoukkuetoiminnan päälle meillä on – ja tulee olla – myös erilaisia systeemejä kuten akatemiat ja erilaisia leirityksiä sekä apuja pelaajien henkilökohtaiseen kehittymiseen. Kaiken tämän jälkeen maajoukkueet sitten osoittavat meille miten hyviä olemme.

Naisten maajoukkueemme onkin käsittääkseni nyt paremmalla tasolla kuin koskaan. Hienot otteet Bilbaon turnauksessa loppuvuodesta antoivat vahvaa uskoa siihen, että naisten maajoukkue on meille jatkossa iso ilopilleri.

Miesten maajoukkueessa nuori sukupolvi on tulossa nyt vahvasti mukaan ja sitä kautta senkin osalta voidaan katsoa tulevaisuuteen positiivisesti. Toki matkaa kansainväliselle huipulle on vielä paljon edessä.

Eikä missään nimessä pidä unohtaa tyttöjen ja poikien maajoukkueita. Niillä on iso merkitys seniorimaajoukkueitten kannalta ja totta kai pelaajien itsensä kannalta. On ensiarvoisen tärkeää, että pelaajat pääsevät jo nuorella iällä kiinni kansainväliseen pelaamiseen. Nuorten maajoukkueet ovat tie naisten ja miesten maajoukkueisiin, ne motivoivat pelaajia eteenpäin ja ovat kokonaisuuden kannalta aivan keskeisessä asemassa.

Kansainvälistä kosketusta on toki tarjolla myös Suomen sarjoissa ulkomaalaisten pelaajien myötä. Näen ulkomaalaispelaajat pääsarjatasolla positiivisena asiana. He tuovat uutta peliin, eivätkä vain omalle joukkueelleen, vaan myös vastustajille ja siten myös sarjan taso nousee, mikä on hieno asia. Toki meidän pitää varmistaa myös se, että kotimaisilla pelaajilla on mahdollisuus eteenpäin urallaan.

Pääsarjoista ja lajista laajemminkin puhuttaessa aika usein esille nousee se huomio, että käsipalloa pelataan Suomessa maantieteellisesti suhteellisen tiiviisti rajatulla alueella. En itse näe tätä sinänsä ongelmana. Mikään laji ei juurru väkisin minnekään, eikä meidän kannata lähteä haukkaamaan liian isoa palaa kerralla. Alueellinen laajeneminen vaatii vuosikymmenten työn ja meidän on hyvä edetä pienin askelin tässä ja keskittää voimavaroja sinne, missä pelaajat jo luonnostaan ovat. Stabiliteetti on avainasia ja meidän pitää keskittyä positiiviseen, eikä haikailla jotain, jonka saavuttaminen on vaikeaa ja lopultakin vähintäänkin epävarmaa. Lajissa on yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta ja kun saamme seurat tähän vielä aiempaakin paremmin mukaan, tässä on meille hyvä pohja, jolle rakentaa. Samalla meidän on pidettävä ovet avoimena kaikille ja edistettävä hyviä arvoja hyvällä tavalla; näin käsipallo Suomessa kehittyy luonnollisesti parhaiten.

Kuten alussa sanoin, mitään valmista konseptia en ole mukanani tuomassa, vaan tätä tehdään yhteistyössä ja vanhalle, hyvälle pohjalle rakentaen. Tuon kortenani kekoon oman kokemukseni yrityselämästä ja hallitustyöskentelystä. Uskon avoimuuteen ja yhteistyöhön ja siihen, että kun päätöksiä tarvitaan, niitä myös tehdään. Viestinnän ja kommunikoinnin pitää olla myös selkeää niin sisäisesti kuin ulospäinkin. Olemme samassa veneessä ja tämän pitää myös olla jokaisella tuntumana.

Uutta vuotta emme valitettavasti pääse aloittamaan paikan päällä katsomossa miesten EM-karsinnan merkeissä. Kaikkiaan kuluvasta kaudesta on selvitty tähän saakka kuitenkin erittäin hyvin ja rajoitusten kanssa meidän on vain elettävä. Uskotaan kuitenkin, että katsomot avautuvat kevään ratkaisupeleihin ja silloin kannattaa nykäistä naapuria ja kaveriakin hihasta ja houkutella mukaan. Jos joku vetoaa siihen, että oli 25 vuotta sitten katsomassa, eikä innostunut, niin sitä suuremmalla syyllä mukaan vain. Peli ei todellakaan ole samaa kuin silloin ja moni saattaa kokea todella positiivisen yllätyksen.

Hyvää alkanutta vuotta toivottaen,
Jari Laine
Suomen Käsipalloliiton puheenjohtaja 2022-