Joukkuelajit jatkoivat pelaajapolun rakentamista

Pelaajapolku-päivä kokosi keskiviikkona 16.9. Helsinkiin lähes sata joukkuelajien huippu-urheiluosaajaa keskustelemaan ja kehittämään pelaajapolkua yli lajirajojen.

Päivän aikana useat eri toimijat maajoukkueiden päävalmentajista urheiluopistojen ja -akatemioiden johtajiin kokoontuivat rakentamaan ja päivittämään uusia toimintamalleja pelaajapolun kehittämiseksi. Myös käsipallo oli edustettuna.

Keskustelua ja analysointia käytiin muun muassa osaamisen jakamisessa lajien välillä, yhteisten toimintatapojen vahvistamisessa sekä suomalaisten joukkuelajien mahdollisuuksien sekä haasteiden kartoituksessa.

– Keskiössä on urheilija, yksittäinen pelaaja. Hänen auttamisessa ja kehittämisessä tässä yhteistyössä on viime kädessä kyse – oli hän lapsi, nuori tai aikuinen, huippu-urheiluyksikön joukkuelajien vastuuvalmentaja Jukka Rautakorpi tiivisti.

Yksi Rautakorven esiin nostamia teemoja oli pelaajapolun nivelvaiheiden tunnistaminen ja niiden silottaminen.

– Pelaajapolun tulee olla riittävän ehjä. On yhteinen tehtävä miten nivelvaiheita ja niissä esiin nousevia haasteita saadaan oikaistua yksittäisen pelaajan näkökulmasta, Rautakorpi maalaili.

Monipuoliset liikuntakokemukset Litmasen ja Lehtosen menestyksen salaisuus

Oman puheenvuoronsa päivän aikana saivat myös joukkuelajien kirkkaimpiin tähtiin kuuluvat Jari Litmanen ja Riikka Lehtonen, jotka kertoivat omasta pelaajapolustaan ja -urastaan.

Kummallekin yhteistä oli lapsuuden monipuolinen urheilu- ja liikuntatausta, joka kantoi hedelmää aina ammattilaiseksi asti. Pienenä jalkapallon lisäksi jääkiekkoa pelannut ja vapaa-ajalla mm. mäkihyppyä ja tennistä harrastaneelle Litmaselle liikunnallinen lapsuus loi puitteet menestyksekkään jalkapallouran luomiseen.

– Kova harjoittelu ja kova halu ovat olleet minulle ominaisia asioita. Minulla oli hyvät pohjat jo lapsena liikkumisen jäljiltä ja siihen oli helppo lisätä määrällisesti kovaa joukkueharjoittelua, Litmanen summasi oman pelaajapolkunsa kriittisiä vaiheita.

Lapsuudessa perheen ja ympäristön tukemana liikunnalliseen elämäntapaan kasvanut Litmanen elää edelleen ammattilaisuransa jälkeen kuin huippu-urheilija. Päivärytmi ja ruokailutottumukset ovat säilyneet eikä jalkapalloakaan mies ole unohtanut.

– Viimeinen virallinen ottelu oli 2011, mutta pelaaminen jatkuu ja kiertelen edelleen milloin missäkin. Viimeksi taisin olla Teheranissa pari viikkoa sitten ja seuraavaksi menen Dubaihin, Litmanen kertoi.

Myös Riikka Lehtosen lapsuuden monipuoliset liikuntakokemukset auttoivat hänet oikealle polulle, joka vei naisen lopulta lentopallossa maailman huipulle.

– Varmasti monipuolisuus nuorena auttoi löytämään sen mikä kiinnostaa ja mihin tuntee sydämen paloa, Lehtonen summasi pelaajapolkunsa tärkeimpiä tekijöitä osaavien valmentajien ohella.

Pitkän uran ulkomailla ammattiurheilijoina luonut kaksikko oli omiaan jakamaan kokemuksiaan siitä, mitä muualla tehdään eri tavalla. Kauden 1995-1996 jalkapallon Mestarien liigan maalikuninkuuden voittanut Litmanen antoi loistavan esimerkin siitä, kuinka meno harjoituksissa muuttui, kun suomalaisseurat vaihtuivat Ajaxiin ja systemaattiseen hollantilaisvalmennukseen.

– Suomessa puhuttiin, että syötä se pallo tuonne. Amsterdamissa puolestaan syöttö purettiin osiksi: milloin syötät, miten syötät, mihin syötät ja kenelle syötät, Litmanen demonstroi yksityiskohtaisempaa lähestymistapaa.

Maailman parhaisiin lentopalloilijoihin kuulunut ja nyt beach volleyssa olympiapaikkaa Rion 2016 kisoihin metsästävä Lehtonen puolestaan kertoi kansainvälisen ammattilaisuran vaatimuksista. Hän peräänkuulutti etenkin sopeutumisvalmiutta.

– Esimerkiksi Ranskassa asiat eivät toimi, kuten Suomessa ja eteen tulee kaikenlaisia uusia tilanteita. Japanissa taas treenit olivat kuin työpäiviä. Olimme hallilla aamukahdeksasta iltaseitsemään joka ikinen päivä. Kreikassa peleissä oli 400 katsojaa ja 400 poliisia, Lehtonen muisteli.

Lopuksi parivaljakko antoi terveisensä runsaspäiselle joukkuelajien valmennus- ja johtokatraalle ennen yhteisen työskentelyn aloitusta.

– Uskaltakaa valmentaa yksilöä. Jos minä kehityn yksilönä, myös joukkue kehittyy. On ollut hienoa nähdä, että kehitys on mennyt tähän suuntaan, Lehtonen viestitti.

– Kaikki yksilöt ovat erilaisia persoonina ja urheilijoina, joten olisi hyvä antaa heille erilaisia asioita, Litmanen allekirjoitti.

– Junnuvuosilta muistan, että meillä oli hyviä valmentajia ja mielenkiintoisia harjoituksia. Fiilis oli hyvä ja tämä poiki sen, että oma intohimo ja motivaatio kasvoivat entisestään. Harjoitteluun voi aina löytää uusia aspekteja ja näkökulmia, Litmanen muistutti.