Esikuva ja edelläkävijä – Mikael Källman on iso hahmo suomalaisessa käsipallossa

Torstaisessa Urheilugaalassa nimettiin suomalaisen urheilun legendoja myös Suomen urheilun Hall of Fameen ja harvalukuiseen joukkoon liittyy nyt myös Mikael Källman.

Källman on ensimmäinen käsipalloilija Hall of Famessa ja nimitys veti kokeneenkin pelimiehen nöyräksi.

– Vähän epätodelliselta tämä vieläkin tuntuu, vaikka alkuviikosta jo sain tietää asiasta. Kävin sitten katsomassa keitä kaikkia Hall of Fameen on valittu ja aika huikeita nimiä siellä on, Källman toteaa.

Valinnan Källman ottaa luonnollisesti isona kunnianosoituksena itselleen, mutta uskoo ja toivoo samalla, että myös laji saa sen myötä lisää näkyvyyttä ja arvostusta.

– Toivottavasti näin käy, on ilman muuta tärkeää koko käsipallolle, että laji on enemmän esillä. Maailmalla käsipallo on iso laji, mutta Suomessa kuitenkin hiukan pienemmässä roolissa ainakin vielä. Toivotaan, että tämä auttaa myös siihen, että käsipallon pelaajat näkevät, että arvostusta on mahdollisuus saada.

Källmanin saavutuksia pelaajana luetellessa lista olisi pitkä. Lajin historiaan kuuluu SG Wallau-Massenheimin nousu huippusarjan eli Saksan Bundesliigan kärkijoukkueiden ryhmään ja tässä Källmanilla oli iso rooli. Aktiiviuran kenties parhaat muistot ovatkin juuri Saksasta.

– Varmasti ensimmäinen Saksan mestaruus on ylitse muiden. Oli unelma päästä pelaamaan Bundesliigaan ja pääsin itse olemaan mukana rakentamassa joukkuetta ja aika hyvä joukkue meillä lopulta olikin. Tai no, ei se ollut aika hyvä, se oli todella hyvä. Toki toinen mestaruus, cupin voitot ja eurocup-voitto ovat jääneet mieleen, mutta ehkä se ensimmäinen mestaruus oli kuitenkin se isoin juttu, Källman muistelee.

Nykyaikaan verrattuna siirto Saksaan oli aikanaan Källmanille todellinen hyppy tuntemattomaan, mutta tilaisuuteen hän tarttui innolla ja loppu olikin sitten historiaa.

– Olin pelannut yhden kerran saksalaista joukkuetta vastaan, kun BK-46:n kanssa kohtasimme muistaakseni 1983 Kielin eurocupeissa. Ei silloin ollut mitään internetiä tai tallenteita otteluista katsottavissa tai mitään ennakkovierailuja tutustumassa maahan ja sarjaan, Källman kertoo.

– En oikeastaan tiennyt ennakkoon mitään Bundesliigasta muuta kuin sen, että se on todella kova sarja. En oikein tiennyt mitä odottaa ja kaikki selvisi vasta paikan päällä vähitellen.

Isoja muutoksia pelissä

Källman ei lähtenyt Saksaan kuitenkaan vain katselemaan, vaan toi mukanaan vahvan preesensinsä ja samalla myös omalta kohdaltaan uutta pelaamiseen. Valinta neljä kertaa sarjan parhaaksi ulkomaalaispelaajaksi ja kertaalleen yleisöäänestyksessä koko sarjan parhaaksi pelaajaksi kertovat onnistumisesta.

– Pelasin omalla tavallani. Siihen aikaan pelinrakentaja oli aika lailla nimenomaan pelinrakentaja, mutta olin sen lisäksi myös heittäjä, mikä oli aika erilaista siihen aikaan.

– Sen jälkeen pelaajat ovat kaikkineen tulleet monipuolisemmiksi. Silloin joskus eri pelipaikkojen pelaajat pelasivat ihan sitä tiettyä roolia, mutta nykyään vaikkapa laitapelaajat pystyvät ja osaavat ihan hyvin ajaa keskellekin ja tietävät miten toimia sielläkin. Tämä lähti varmaan liikkeelle siitä, että maailman huipulla ollut Ruotsi jyrsi kollektiivisella pelillään ja vähän samaan me myös Wallaussa pyrimme ja myös siinä onnistuimme.

Källmanin mukaan käsipallo lajina on muuttunut viime vuosikymmenten saatossa todella paljon. Yksi iso syy muutokselle on ollut sääntötulkinnoissa. Äärimmäisen fyysinen laji on muuttunut enemmän taitoa suosivaksi.

– Ennen sai repiä ja hakata oikein kunnolla, sitä oli helposti pelissä 15 kertaa lattiassa keräämässä itseään suoraan sanottuna turpiin saatuaan. Sama tilinne, josta nyt tulee suora punainen, olisi silloin joskus saanut toistua ainakin pari kolme kertaa ennen kuin edes varoitusta olisi noussut, Källman vertaa.

– Peli on paljon puhtaampaa nykyään ja hyvä niin. Se on myös hiukan vaikuttanut itse peliin sikäli, että hiukan on menty vanhaan suuntaan ja pelataan enemmän 1 vs 1 -paikkoja, mutta nyt hyökkääjä on niissä aika vahvoilla. Ei peli silti ole samaa kuin aiemmin, mutta hiukan enemmän noita tilanteita taas rakennetaan pelin sisällä.

Puhtaan taktisestikin muutosta on Källmanin mukaan tapahtunut paljon ja yksi hyvä esimerkki on helposti katsomostakin havaittavissa.

– 7-6-pelaaminen on aika yleistä nykyään ja samoin ulosajojen kohdalla otetaan maalivahti pois ja pelataan hyökkäyksessä kuudella kuutta vastaan. Tämä on selvä muutos, ei tällaista ennen tehty.

Rakkaus ei katoa mihinkään

Källmanin oma ura käsipalloilijana ei ollut mitenkään itsestään selvä. Nuorena poikana Karjaalla ”Micke” harrasti muiden kanssa lähinnä jalkapalloa ja yleisurheilua.

– Ne olivat valtalajit ja vähän kaikkea harrastin itsekin. Käsipalloa oli koulussa vähän, mutta oikeastaan sitten 1976 kuplahallin valmistuttua käsipallossakin alkoi olla enemmän junioritoimintaa. Olin itse 12-vuotias silloin ja päätin mennä katsomaan – se oli sitten rakkautta ensi silmäyksellä.

Tuosta hetkestä on kulunut nyt yli 45 vuotta ja todennäköisin paikka, josta ”Micken” nyt löytää on edelleen käsipallohalli. Aktiiviura on jäänyt jo ajat sitten taakse, mutta monipuolinen valmentajaura jatkuu ja tällä hetkellä GrIFK:n SM-liigajoukkueen peräsimessä.

– Tuntuu että olen ollut lajin parissa jo ikuisesti, Källman naurahtaa.

– Onhan se ollut iso osa elämääni ja on tärkeä asia. Se on kuitenkin vain urheilua ja tärkeämpiäkin asioita elämässä on, mutta kyllä minä edelleen rakastan tätä tehdä ja olla nimenomaan siellä kentän tasolla tekemässä asioita.

Källmanin tavoitteena on juuri nyt luonnollisesti luotsata Grani mahdollisimman hyvään menestykseen, mutta vähintään yhtä tärkeää on kehittää nuoria pelaajia ja pystyä ohjaamaan näitä oikeisiin valintoihin.

– Ulkomaisille kentille on hyvä tähdätä, kun on tarpeeksi hyvä ja asenne on kohdillaan. Toivon aina, että omassa joukkueessani on pelaajia, joiden tähtäin on nimenomaan ulkomailla ja isoissa sarjoissa. Yritän tässä auttaa mahdollisimman paljon, Källman sanoo ja jatkaa samaan hengenvetoon.

– Pitää kuitenkin muistaa, että Suomessakin on hyvä polku edetä. Jos olet tarpeeksi hyvä, pääset jo aikaisessa vaiheessa harjoittelemaan ja pelaamaankin miesten joukkueessa ja se vie eteenpäin. On hyvä vaihtoehto käydä koulu loppuun ja poikien osalta ehkä inttikin ja sitten tähdätä vasta isompiin sarjoihin.

Konkreettisen esimerkin Källman nostaa omasta perheestä. Kaudella 2021 jalkapallon Veikkausliigan maalikuninkuuden voittanut poika Benjamin on saanut kokemuksen patinoimat ohjeet kotoa.

– Benny tuli sanomaan saatuaan sopimuksen 17-vuotiaana Interiin, että hän jättää koulun kesken. Minä sanoin ja koko perhe sanoi, että ei missään nimessä. On todella ehdottoman tärkeää, että jokainen hoitaa myös koulutuksen itselleen, eikä mene vain urheilun ehdoilla. Bennykin on nyt ylioppilas ja on pärjännyt kuitenkin aika hyvin, Källman heittää.