Lapsi- ja nuorisokäsipallolinjaus

Suomalainen käsipallo jaetaan lapsi-, nuoriso- ja aikuiskäsipalloon:

• lapsikäsipalloa pelaavat lapset 12 ikävuoteen asti
• nuorisokäsipalloa 13—18-vuotiaat nuoret
• aikuiskäsipalloa 19-vuotiaat ja sitä vanhemmat aikuiset.

Suomen Käsipalloliiton nuorisotoiminnan linjauksen mukaan nuorisokäsipallossa tulee huomioida lasten ja nuorten urheilun eettiset perusteet, lasten ja nuorten fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kehitys sekä noudattaa Reilun pelin -sääntöjä.

Lasten harjoittelun tulee perustua leikkiin. Harjoittelussa yhdistyvät hauskuus, haastavuus, tekeminen ja oppiminen.

Lasten valmennuksen perusta: B-R-A!

B = Bollkontakt (mahdollisimman paljon pallokontaktia)
R = Roligt (hauskaa)
A = Aktivitet (mahdollisimman paljon aktiviteettia)

Lapsikäsipallo

Lapsikäsipallon päämäärää kuvaa henkilökohtainen motorinen kehitys, jonka metodina on leikki ja välineenä pallo. Lasten valmentamisen tunnusmerkkejä ovat:

• paljon toimintaa
• paljon pallokontaktia
• paljon hauskuutta

Ensimmäisten vuosien aikana lasten käsipalloa toteutetaan:

• pienemmillä maaleilla (2,0×1,7 m), F- ja E-juniorit
• minikäsipallokentillä (20×12 m), Minijuniorit
• vähemmän pelaajia kentällä (minit 4 kenttäpelaajaa, F-juniorit 5 kenttäpelaajaa
• sovelletuin minikäsipallosäännöin, Minijuniorit
• koulutetun käsipallotuomarin (pelinohjaaja) kanssa; hänen tehtävänään on johtaa ottelua ja samalla opettaa lapsille sääntöjä (Mini-, F- ja E-juniorit)
• kaikki pelaavat yhtä paljon ja kaikilla pelipaikoilla
• pelataan ikäluokkaan sopivilla palloilla (Mini−D-juniorit)
• siten, että lapset saavat mahdollisuuden kilpailla, voittaa ja hävitä ilman, että fokus on tuloksissa ja sarjataulukoissa.

Lasten käsipallossa tärkeintä on pitkäntähtäimen yksilöllinen valmiuksien kehittäminen, etenkin motoristen ja koordinatiivisten perustaitojen kehittäminen.

Lapsilla puolustuksen tulee olla ”vapaata peliä” tai 1 vs 1 -peliä. Isolla kentällä pelataan 3-3:sta tai muita puolustusmuotoja, joissa vapaaheittolinjan ulkopuolella on useampia pelaajia. Hyökkäyspelaaminen tulee itsestään. Tärkeintä on tehdä maaleja. Lasten tulee soveltaa valmiuksia pomputtamisessa, syöttämisessä ja kiinniottamisessa sekä maalinteossa.

Minikentällä tulee pelata täysin vapaata hyökkäyspeliä. Isolla kentällä aloitetaan vapaalla pelillä, jota seuraa jakso 4-2 peliä. Kun kenttä alkaa tuntumaan liian ahtaalta neljälle 9 metrin pelaajalle, siirrytään käyttämään 3-3 hyökkäysmuodostelmaa.

Lasten tarpeita

Jotta lapset saadaan pysymään mukana toiminnassamme, on tärkeää tunnistaa lasten tarpeet ja toimia lasten ehdoilla. Lasten tarpeita ovat esimerkiksi:

• saa kokeilla uusia haasteita
• saa olla aktiivinen ja liikkua, mieluiten pallon kanssa
• saa kamppailla, tuntea iloa ja voittaa pelejä, mutta myös oppia häviämään
• hänet huomataan harjoituksissa ja peleissä
• tuntee olonsa turvalliseksi ryhmässä – asiat ovat selkeässä järjestyksessä
• hauskanpito! Jos käsipallotoiminta ei ole kivaa, lapsi jää kotiin.

Nuorisokäsipallo

Nuorisokäsipalloa kuvaavat motoristen ja koordinaatiovalmiuksien edelleen kehittäminen. Leikin ja urheilemisen ilo yhdessä pallon kanssa jatkaa henkilökohtaista fyysistä ja teknistä kehitystä. Päätavoitteena on jokaisen pelaajan teknisten valmiuksien kehittyminen, jotta saavutetaan kunkin pelaajan maksimaalinen kehitys. On tärkeää, että 15−16-vuotiaita pelaajia aletaan valmistaa tulevan fyysisen harjoittelun kaikkiin osiin. Suositeltavaa on keskittyä kestävyysharjoitteluun, keskivartalon hallinnan harjoitteluun ja loukkaantumisia (polvi, olkapää) ennalta ehkäisevään harjoitteluun.

Harjoittele monipuolisesti!

Pelaajan olisi hyvä harrastaa muita urheilulajeja 16-vuotiaaksi asti. Liian yksipuolinen harjoittelu ja liiallinen pelaaminen voivat aiheuttaa vammoja ja loukkaantumisia, koska ennaltaehkäisevä ja fysiikkaa rakentava harjoittelu jää tekemättä. Pelaajan kanssa tulisi keskustella, missä hän pelaa. Suositeltavaa on, että kukin pelaa korkeintaan kahdessa ikäluokassa (+mahdollisesti maajoukkueessa). Nuorten käsipallossa on tärkeää, että kaikki pelaajat saavat myös pelata, toki harjoitusaktiivisuus ja taitotekijät alkavat vaikuttamaan peliaikaan.

Nuorten valmentamisen tunnusmerkkejä ovat:

• paljon hauskuutta – paljon toimintaa
• paljon pallokontakteja
• henkilökohtaiset kehitystavoitteet
• oikea asenne (tee aina parhaasi)

Pelaajan pitää kehittyä:

• olemaan niin hyvä kuin mahdollista
• harjoittelemaan paljon ja haluamaan lisätä harjoittelunsa määrää vähitellen
• hallitsemaan harjoittelunsa
• tietää miten ja mitä tulee harjoitella
• hallitsemaan pelin aikana syntyviä tilanteita

Pelaajan on täydennettävä seuraavia perusteknisiä valmiuksiaan:

• peittäminen, heitto, vastaannousu, kyky saada kokonaiskuva tilanteesta sekä ottaa pallo haltuun tai pelata eteenpäin
• heitto, harhautus ja syöttö/kiinniottaminen
• maalivahtitekniikan perusteet

Niitä nuoria, jotka näyttävät epäröivän lajin jatkamista aktiivipelaajana on kannustettava jatkamaan käsipalloa ohjaajana, valmentajana tai tuomarina.

Nuorten käsipallon perusperiaatteet

• Jokaisen pelaajan on hallittava pelaaminen vähintään kahdella eri pelipaikalla sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa
• Jokaisen pelaajan on tehtävä aina absoluuttisesti parhaansa kaikissa tilanteissa
• Puolustuspelin on oltava aktiivista siten, että joukkue puolustaa esim. seuraavilla muodostelmilla: 3-3, 3-2-1, 4-2 ja 5-1
• Taktista tietoisuutta ja kykyä pitää kehittää siten, että pelaajat osaavat vähitellen tehdä omia päätöksiä, eivätkä toimi vain valmentajan ohjeiden mukaan harjoituksissa ja otteluissa

Kaikille nuorille on annettava mahdollisuus pelata käsipalloa riippumatta siitä, tähtäävätkö he huippu-urheilijoiksi vai eivät. Kaikille käsipalloa pelaaville nuorille on myös annettava mahdollisuus harrastaa useita lajeja. Jos harjoittelun ja kilpailujen kokonaismäärä alkaa käydä liian suureksi tai aktiviteetit menevät päällekkäin, on pelaajan tehtävä päätös siitä, mitä lajia hän haluaa priorisoida.

Huippu-urheilijaksi kehittymisessä ja vammojen välttämisessä on tärkeää osallistua koko käsipallokauteen mukaan luettuna pelikautta edeltävät peruskuntokaudet, niin että harjoittelu voidaan sovittaa yhteen pelaajan valmiuksien ja henkilökohtaisten tarpeiden mukaan. Osia peruskuntokauden harjoitteista voidaan kuitenkin korvata muiden lajien harjoituksilla.

Eettinen ja moraalinen linjaus

• Suomen Käsipalloliitto ry sanoutuu irti kaikenlaisesta vilpistä ja dopingista.
• Dopingia koskevat seuraavat periaatteet:
  • jokaisella pelaajalla ja johtajalla on henkilökohtainen vastuu siitä, että hän on perehtynyt dopingsäännöksiin ja noudattaa niitä
  • seuroilla on velvollisuus tiedottaa pelaajiaan ja johtajiaan dopingsäännöksistä
  • antidopingia koskevista asioista keskustellaan kaikissa koulutuksissa joka tasolla. Antidopingkysymyksiä käsitellään leiri- ja koulutustoiminnan yhteydessä
• Suomen Käsipalloliitto sanoutuu irti kaikenlaisesta väkivallasta, kiusaamisesta, väheksymisestä, rasismista ja seksuaalisesta häirinnästä.
• Suomen Käsipalloliitto sanoutuu irti huumeiden ja alkoholin käytöstä sekä tupakoinnista ja nuuskan käytöstä harjoitusten, pelien ja turnausten yhteydessä.
• Suomen Käsipalloliitossa kunnioitamme aina joukkuetovereitamme, vastustajiamme ja tuomareita käyttäytymällä korrektisti ja urheilullisella tavalla. Pidättäydymme kaikenlaisista loukkaavista puheista ja toiminnoista.
• Kaikki ovat tervetulleita käsipallon pariin edellyttäen, ettei yksilö hyödynnä harrastustaan rikollisella tavalla, rasistisesti tai seksuaalisesti. Olemme kaikki samanarvoisia, ja kaikkien näkemyksiä ja mielipiteitä kunnioitetaan. Kaikenlaista vihaperusteista ajattelua vastaan taistellaan positiivisella käytöstavalla.
• Suomen Käsipalloliitossa kaikki työskentelevät sen eteen, että lapset, nuoret ja aikuiset voivat tuntea iloa ja turvallisuutta kaikessa käsipallotoiminnassa.
• Suomen Käsipalloliitossa tehdään aktiivisesti työtä sen eteen, että annamme nuorille mahdollisuuksia vaikuttaa, osallistua ja ottaa vastuuta Suomen Käsipalloliiton toiminnassa. Teemme myös aktiivisesti työtä tasa-arvoisen käsipallon puolesta ja pyrimme saamaan kaikille toiminnan tasoille molempia sukupuolia päättäviin elimiin.