Rion kisat takana

Käsipalloliiton toiminnanjohtaja Päivi Mitrunen toimii Rion kisoissa käsipallon teknisenä delegaattina. Päivi on toista kertaa olympialaisissa, neljä vuotta sitten Lontoossa samassa tehtävässä. Teknisiä delegaatteja ovat mm. erotuomaritarkkailijat, tapahtumadelegaatit sekä ajanottajat ja sihteerit. Päivi toimii Riossa sihteerinä eli vastaa siitä että ottelun pöytäkirja on ennen ja jälkeen ottelun varmasti oikein. Sihteeri istuu ottelussa paikallisen sihteerin vieressä toimitsijapöydän ääressä. Tehtäviin kuuluu myös ottelun aikana tarkkailla oman puolen joukkueen käyttäytymistä penkillä, varusteiden tarkastamista, vaihtojen tarkkaileminen, ulosajon tarkkaileminen sekä uusien sääntöjen myötä myös laskea ne kolme hyökkäystä, jotka loukkaantunut pelaaja joutuu olemaan poissa kentältä jos aika on laitettu poikki ja huoltaja on ”paikkaillut” pelaajaa kentällä.

Kansainvälinen Käsipalloliitto IHF on se instanssi, joka nimeää kisoihin sekä erotuomarit että delegaatit, kansainvälinen olympiakomitea hyväksyy vielä henkilöt.

Päivi:

Terveiset kaikille täältä Riosta, yritän ehtiä ainakin välillä päivittää tätä matkapäiväkirjaa ja jakaa tätä upeaa kokemusta kanssanne. Pahoittelen jos ei joka päivä tule juttua, välillä on hieman haastavaa löytää sitä omaa aikaa.

Lähdin tiistaina kohti Rioa, matka kesti vaatimattomat 26 tuntia ja olo oli perillä sen mukainen. Lensin Pariisin kautta Rioon, onneksi vain yksi vaihto. Kun pääsimme klo 5.30 aamulla perille, lentokentällä odotti sitten tunnin jono passintarkastukseen ja toinen tunti meni jonottaessa akkreditointikorttia. Sitten kohti hotellia, matka sinne vei yli tunnin ja sitten vihdoin hotellissa jossa vastaanottovirkailijat olivat ihan pulassa kun kaikki vieraat saapuivat aamulla ja uutta hotellia vielä viimeisteltiin. Matkasta väsyneenä täytyi löytää se sana, mikä se nyt olikaan, kärsivällisyys… Vaikea sana…

Hotellista kirjoitan sitten teille jossain vaiheessa. Ja liikenteestä ja kuljetuksista. Ja varusteiden hakemisesta. Ja peliareenasta. Muun muassa.

Avajaiset perjantai 5.8.

Lähdimme jo aikaisin hotellista kohti stadionia, Maracanaa. Ensin bussilla metroasemalle ja sieltä sitten eteenpäin metrolla. Busseilla mahdoton tehtävä päästä lähelle stadionia, joten siksi tämä kuljetusvalinta. Odotukset olivat suuret mutta ainakaan minuun ei nämä avajaiset tehneet suurta vaikutusta. Visuaalisesti upeita hetkiä mutta sitten kun alkoi joukkueiden marssi kentälle, alkoi hieman puuduttava osuus. Ehdin nähdä Suomen joukkueen sisäänmarssin sekä myös Ranskan (Ranskalla mm. miesten käsipallomaajoukkue marssimassa, veljekset Karabatic), sitten oli aika lähteä takaisin hotellille. En siis tällä kertaa nähnyt olympiatulen sytyttämistä, valitsin sen että olimme hotellissa keskiyöllä sen sijaan että olisin päässyt nukkumaan klo 02. Lontoon avajaisia ei nämä avajaiset voittaneet, niitä muistelemme täällä monen kanssa vieläkin.

 

Kisapäivä nro 1 lauantai 6.8., naisten pelejä

Tänään oli ensimmäinen työtehtäväni, sain heti alkuun huippukovan pelin Venäjä-Korea. Ensimmäinen puoliaika tasaista mutta sitten alkoikin ihan eri peli. Korea vei Venäjää miten tahtoi toisen puoliajan alun kunnes punakone taas huutojen voimasta käynnistyi. Ja tällä tarkoitan valmentaja Trefilovia, joka ei vaan osaa olla karjumatta pelaajilleen. Lopussa hän alkoi myös huutamaan tuomareille joten ottelun päädelegaatti antoi hänelle varoituksen, saatiin työrauha. Pakko myöntää että on haastavaa istua pöydän ääressä kun hän ”kiehuu”. Iso mies joka liikkuu edestakaisin, välillä jalat hieman viivalla ja varmaan joskus jalat kentän puolellakin. Kun en Venäjää osaa, en voi kertoa mitä pelaajilleen huutaa. Jotain painokelvotonta todennäköisesti, ei ainakaan kovin positiivista palautetta. No, Venäjä sitten vei vei viimeiset minuutit ja kaksi pistettä.

Tätä kirjoittaessa menossa Montenegro-Espanja -peli, katsomossa vielä runsaasti tilaa. Montenegro saanut takaisin Popovicin, joka pelasi ”viimeisen” ottelunsa Lontoossa. Sen jälkeen hän on saanut kaksi lasta joten tämä tykki hakee vielä huippukuntoa. Kova suoritus kuitenkin tulla takaisin joukkueeseen olympialaisiin. Ottelun tuomitsevat ranskalaiskaksoset Julie ja Charlotte, minun suosikit. Kaksikko tekee aina varmaa työtä kentällä, joukkueet ja valmentajat luottavat heihin. Lisäksi ovat todella mukavia, ammattinsaosaavia ja vaatimattomia. Lontoossa he saivat tuomittavakseen naisten finaalin, ensimmäisinä naiserotuomareina. Ottelu on muuten aika mitäänsanomaton, tylsää käsipalloa… Espanja voitti lopulta pelin lukemin 19-25.

Tämän päivän muut pelit Norja-Brasilia 28-31, Hollanti-Ranska 14-18.

Kisapäivä nro 3 maanantai 8.8. naisten pelipäivä

Tänään päivä alkoi taas samalla tavalla kuin muutkin päivät, odottamalla bussia joka ei tänäkään aamuna tullut. Meillä on joka päivälle sama aikataulu, ensimmäinen kuljetus 7.15, seuraava 9.15 jne. Tämä ei vaan tunnu toimivan. Päivän ensimmäinen kuljetus aina toimii, muut aina myöhässä. Eilen kun olimme taas isolla porukalla odottaneet jo 30 minuuttia, lähtivät tanskalaiset erotuomarit Mads Hansen ja Martin Gjeding sitten taksilla kohti Olympiapuistoa, heillä kun oli peli Ruotsi-Saksa tuomittavanaan. Haasteena tietysti se että tavallisella taksilla ei saa ajaa olympiakaistaa (sellainen täältä löytyy) eikä taksi myöskään pääse Olympiapuiston sisään. Pojat olivat sitten päässeet taksilla (kuski onneksi puhui hyvää englantia) pääportille josta ripeää ravia 20 minuuttia hallille. Eilisen aamun helteessä hyvä lämmittely ottelua varten, he olivat perillä 65 min ennen ottelun alkua. Hieman jännitystä kisajohdolle.

Jotkut teistä ehkä muistavatkin sen että Mads ja Martin saivat kv. erotuomaristatuksen Helsingissä vuonna 2001 kun järjestimme tyttöjen 19-vuotiaiden EM-lopputurnauksen. Helsinki kuulemma heillä aina lähellä sydäntä.

Otteluita en sen kummemmin ala analysoimaan näissä päivityksissäni, osaatte sen ihan itsekin ja pääsette Yle Areenan kautta katsomaan käsittääkseni kaikki pelit. Siihen tarvittava app on ilmaiseksi ladattavissa. Itselläni kuitenkin tänään taas tehtävä, olin scorekeeper ottelussa Ranska-Venäjä. Mistähän syystä saan aina naapurimaan pelit, heinäkuussa Moskovan MM-kisoissa taisin istua kaikissa Venäjän peleissä pöydän ääressä. Täytyy myöntää että tehtävä on haastava kun naapurin iso harmaa karhu kiehuu niin että hiki lentää ja yrität seurata samalla peliä ja hänen käyttäytymistään. Valitettavasti jouduin antamaan hänelle varoituksen, sen jälkeen hän rauhottui edes hetkeksi. Turhaa huutoa tilanteessa, jossa tuomarit toimivat oikein. Jossain kohtaa sitten minun mitta täyttyy, tosin meitä on myös ohjeistettu vahvasti siitä että varoitus tulee antaa jos valmentajat käyttäytyvät epäurheilijamaisesti. Käsipalloa halutaan näyttää hyvänä ja rehtinä urheiluna sekä itse paikalla olijoille että tv:n katselijoille.

Sellaisen tiiviin ottelun jälkeen on aina aika tyhjä olo, päätin siis lähteä takaisin hotellille ja ulos kävelemään. Rion turvallisuudesta on kovasti puhuttu enkä ole se joka ottaa turhia riskejä. Meitä lyhyttukkaisia blondeja kun ei täällä kovin montaa ole. Korut ja kello jää aina hotelliin, mukana vain välttämättömin. Teen lenkit valoisaan aikaan Barran rantabulevardilla, siellä aina paljon ihmisiä ja yritän silti olla valppaana. Slovenialainen lentopallokollega oli toissapäivänä ollut lenkillä Ipaneman rannalla kun oli sivusilmällä huomannut jonkun juoksijan takanaan. No tämä toinen juoksija oli sitten kiskaissut häneltä kultaisen kaulaketjun ja ottanut kunnon spurtin ja kadonnut ihmisvilinään. Eli korut kannattaa jättää jo kotiSuomeen. En myöskään aio lähteä katsomaan yhtäkään favelaa kuten ruotsalaisturistit tekivät taksikuskin neuvoista huolimatta…

Keli oli muuten aika kostea kun pääsin takaisin hotelliin, vettä mutta lämmintä sellaista. Täällä on talvi, ensimmäiset kesäolympialaiset varmaan talvessa. Välillä tosi lämmintä mutta sitten voi keli muuttua tosi nopeasti kuten eilen tapahtui. Olimme hallissa seuraamassa peliä joten emme nähneet sitä kuinka kuuma aurinko meni sekunneissa pilveen ja tuli pieni pyörremyrsky joka kuulemma heitti rannalla tuolit ja varjot sivuun, olympiakylässä repi mainoksia alas ja mm. tennis jouduttiin keskeyttämään pariksi tunniksi muilla kuin pääkentällä. Tämä siksi että nämä väliaikaiset katsomot piti tarkistaa ja todeta turvallisiksi.

Huomenna aion olla ajoissa liikenteessä (bussi klo 7:15, ehkä…) ja mennä katsomaan 9.30 alkavan Qatar-Ranska sekä 11.30 alkavan Puola-Saksa -pelin. Muuten on tiedossa vapaapäivä.

Sateinen ja pimeä Rio hiljenee hetkeksi, boa noite!

Perjantai 12.8. naisten pelipäivä

Istun melkein tyhjässä Future Arenassa ja odotan oman otteluni alkamista. Lippujen kantajat harjoittelevat nyt omaa tehtäväänsä, minä odotan joukkueita saapuvaksi lämmittelyhallin puolelle jotta saan käydä siellä hakemassa pöytäkirjaan allekirjoitukset.

Äsken pelattiin tiukka Ruotsi-Hollanti, ja Hollanti onnistui tasoittamaan viimeisillä sekunneilla, peli siis päättyi 29-29. Aamun toinen peli taas melkein täydessä hallissa oli Angola-Brasilia, jonka brassit voittivat 24-28. On upeaa olla hallissa kun yleisö tukee omiaan, mieletön fiilis.

Muutama sana sosiaalisessa mediassa kirjoittelua saaneista tilanteista. Egyptiläinen pelaaja oli unohtanut kaulansa ympärille pyyhkeen kun tuli time outin jälkeen kentällä ottelussa Ruotsi-Egypti. Se ei ole varoituksen/2 min paikka, peli vain pistetään poikki ja pyyhe takaisin penkille. Toinen tilanne, joka on aiheuttanut keskustelua on punainen kortti, joka annettiin ottelussa Ruotsi-Venäjä 7 metrin heiton yhteydessä. Keskustelin vielä äsken Ramon Gallegon kanssa, joka on kaikista korkein erotuomaripäällikkö täällä. Hän sanoi että vanhan sääntötulkinnan mukaan se ei ole punainen kortti mutta nykytulkinnan mukaan kyllä. Pelaaja on vastuussa siitä ettei heitä maalivahtia päähän joka liikkuu niin vähän kuin maalivahti tässä tilanteessa teki. On eri tilanne sitten nopeassa hyökkäyksessä/yksin läpi, jossa puolestaan maalivahti on vastuussa omasta liikkeestään kun kenttäpelaaja heittää pallon maalia kohden.

Turvallisuudesta: Eilen oli käsipallo- ja koripallohallin välissä räjäytetty laukku joka oli jäänyt/jätetty sinne. Pamahdus oli melkoinen ja ainakin käsipallohallin katsomo tyhjennettiin kokonaan ja tarkistettiin. Oliko laukku sitten pommi vai Matti Meikäläisen unohtunut eväskassi, sitä emme tiedä. Sen verran nämä tilanteet mietityttävät että en lähde ulos pimeään aikaan yksin, ja valoisallakin olen erittäin varovainen. Turha ottaa riskiä. Toissailtana olin jo huoneessani ja yhtäkkiä kuulin sarjan kovia pamahduksia, ihan kuin laukauksia. Mutta oliko ne sitä en tiedä, mielikuvitus ainakin pääsi taas valloilleen.

Seuraavana siis Romania-Espanja, sen jälkeen minulla ottelun tauko ja sitten Venäjä-Argentiina. Taas kerran Venäjä, jo 3. ottelu viikon sisään. Voitte uskoa että olen sen ottelun jälkeen loppu, keskittymisestä kun menee puolet siihen että seuraan mitä eräs iso mies tekee. En ota sitä riskiä että hän tekee jotain jota en huomaa, ymmärrätte ehkä mitä tarkoitan.

Terveiset Jan Ekmanilta, tapasin Ruotsin valmentajakaksikon Jannen ja Henrik Signellin käytävällä kun hain allekirjoituksia pöytäkirjaan. Eivät olleet täysin tyytyväisiä tasapeliin mutta piste oli tärkeä heille, Ruotsi nyt siis 5. lohkossaan. Maanantaina kohtaavat Ranskan.

Nyt keskittyminen seuraavaan peliin, ilo olla pöydän ääressä kun ranskalaiserotuomarit Julia ja Charlotte Bonaventura tuomaroivat. Kumpi on kumpi, en vieläkään ole varma. Julie on se joka on iloisempi, sen tiedän. Boa tarde sinne Suomeen, tai ehkä se sillä on jo Boa noite!

Maanantai 15.8.

Tänään maanantaina päivä alkoi hienosti, aurinko paistoi ja lämpötila nousi hetkessä yli 30 asteeseen. Ei tuulta, paahtava lämpö. Aamupäivä ennen iltapäivän tuomarikokousta oli vapaata joten suunnistin RioCentroon, jossa odotti nyrkkeilijä Mira Potkosen 2. kierroksen ottelu irlantilaista hallitsevaa mestaria vastaan. Ensimmäistä kertaa olin katsomassa livenä nyrkkeilyä ja mikä energia Mirasta huokui. Ennakkosuosikki olikin hätää kärsimässä Miran nyrkkien edessä. Ottelu oli tasainen ja jos ymmärsin oikein, meni pisteet tasan ja sitten tuomariäänestyksen jälkeen Mira voitti ottelun. Ja Irlannin valmentaja aloitti valittamisen, huono häviäjä. Suomen ensimmäinen mitali on nyt varmistunut, hieno suoritus. Oli mukava myös nähdä että Suomen golfarit olivat tulleet kannustamaan Miraa, päihitimme siinäkin asiassa irlantilaiset!

Tänään oli vuorossa miesten viimeiset alkusarjan pelit, naisten pelit oli eilen. Hienoa oli tänään nähdä miten uusi sääntö näkyy jo käytännössä, veskari ulos, 7 pelaajaa kentälle alkaa löytämään muotoaan. Tanska jo väläytteli uutta pelitaktiikkaa, samoin Kroatia on jo käyttänyt tätä. Koska kotona nähdään uusia kuvioita?

Huomenna tiistaina jatketaan naisten välierillä, välieräparit ovat: Brasilia-Hollanti (halli tulee olemaan varmaan taas täynnä), Espanja-Ranska, Ruotsi-Norja, Venäjä-Angola.

Itselläni on huomenna peli Espanja-Ranska eli istun silloin pöydän ääressä ja valvon vasemman puoleisen penkin toimintaa (vaihdot, ulosajot, mahdolliset loukkaantuneen pelaajan 3 hyökkäysvuoron poissaoloa, valmentajan käyttäytyminen).

Säästä: Kuten aikaisemmin olen kirjoittanut, Rion sää vaihtuu nopeasti. Aamun helle vaihtui kovaan tuuleen iltapäivällä ja sateeseen, lämpötila laski 15 astetta. Harmi toisten lajien osalta, mm. uimahyppyjen aikataulu meni uusiksi, vaikuttaa näköjään nyt myös Olympiastadionin lajeihin. Futuro Arenassa ei onneksi kelin vaihtumista huomaa.

Eilen muuten meni jo 200.000 katsojan raja rikki Futuro Arenassa, todella loistavaa sillä osa kisapaikoista tyhjiä, harmi. Brasilialaiset ovat kovia kannustamaan, fiilis hallissa on varsinkin kotiottelussa aivan uskomaton mutta on hienoa että he kannustavat myös muita, varsinkin sitä joukkuetta joka on alakynnessä. Paitsi Argentiinaa. Taitaa olla vähän sellainen Suomi-Ruotsi -ottelu heillä myös menossa.

Yle näyttää hyvin käsipalloa, seuraa Rion kisaoppaasta otteluaikataulut ja näytettävät pelit.

Tähän turbaanimiehen kuvaan päätän raporttini tältä päivältä:

Torstai 18.8. Naisten välieräpäivä

Nyt ollaan päästy siihen vaiheeseen että on enää 2 peliä per päivä. Sunnuntai häämöttää. Tänään pelataan naisten välierät, huomenna miesten. Naisten välierissä kohtaavat Ranska-Hollanti ja Norja-Venäjä. Tänään taitaa olla myös minun viimeinen työtehtävä, olen ottelussa Norja-Venäjä toisena delegaattina pöydän ääressä. Saa nähdä miten naapurimaidemme valmentajat käyttäytyvät, hermo alkaa olla monella aika pinnassa…

Turvallisuudesta, terveydestä ym.

Kovasti meitä peloteltiin kaikesta ennen kisoja, huomasin itsekin olevani tavallista varovaisempi alkupäivät. Ei täällä ehkä ihan kannata unohtaa olla varovainen mutta liikaa on peloteltu. Miljoonakaupungissa tapahtuu aina. Itse olen nähnyt pari ketjukolaria ja yhden kuolleen motoristin joka makasi kadulla kaikkien nähtävänä, veti hiljaiseksi.

Yhtäkään hyttysenpuremaa en ole saanut eli tuskin kannan Zika-virusta mukanani kotiin. Paikalliset itse sanovat että tämä Rion talvi on liian kylmä hyttysille. Kylmä, toisille tämä 25-35 astetta on kylmä, meille se on huippukesälämpötila. Hampaat olen pessyt kraanavedellä, syönyt salaattia, juomissa on ollut jääpaloja. Vatsatautia ei ole iskenyt, ainakaan vielä, koputtelen tässä puuta samalla. Hedelmät ovat täällä todella makoisia ja makeita, papaijaa, mangoa, pikkubanaaneja (tulevat jo korvista ulos koska niitä on tarjolla koko ajan meidän taukotilassa). Ja jäätelö, brassit todella osaavat tehdä hyvää jäätelöä, meidän vastaavat jäävät kauas mausta.

Jeesus-patsas, siellä kävimme Norjan tyttöjen kanssa muutama päivä sitten. Ensin otimme bussin, vaihdoimme metroon, sitten taas bussiin ja tulimme ylös vievän junan asemalle. Tyhmänä emme olleet tajunneet ostaa lippuja etukäteen appin kautta joten meille tarjottiin ensimmäistä vapaata aikaa eli klo 18 junakuljetusta. No way, ylös piti päästä ennen pimeän tuloa (aurinko laskee n klo 18), siispä otimme pikkubussin väliasemalle josta ostimme lipun ylös. No, siinä lipussa sitten luki ylösmenoaika eli klo 16.50, eli ei siis kovin paljon aikaisemmin. 3 tuntia piti saada kulumaan väliasemalla, onneksi löysimme ravintolan jossa oli buffa-lounas. Ravintola oli vain sikakylmä, meillä sortsit päällä kun emme oikein tajunneet että totta kai ylhäällä on viileämpää. Kun sitten vihdoin oli meidän aika mennä ylös, siirryimme pikkubussiin joka vei meidät monen mutkan kautta ylätasanteelle. Ja kas, kun pääsimme sinne, iski kylmä sumu. Se siitä hienoista valokuvista. Kiireellä takaisin bussiin jotta emme tulisi kipeiksi ja taas alkoi jonotus. Ensin jono bussiin, sitten väliasemalle, siellä taas jonotus seuraavaan pikkubussiin joka vei sitten pimeydessä meidät alas. Päätimme ottaa taksin hotellille mutta se ei ollut ihan hyvä päätös. Matka kesti iäisyyden, hinta tosin kohdallaan, n. 13 euroa.

Nyt katsomoon!

Maanantai 22.8.

Kirjoitan tätä viimeistä matkaraporttia koneessa kotimatkalla Pariisin kautta Helsinkiin. Kello on nyt 16 Brasilian aikaa eli ilta kotona Suomessa jo pimenee.

Eilen yritin tsekata itseäni sisään lennolle ja sain vastaukseksi stand by, hieman alkoi silloin Päivin veri kiehumaan sillä nyt on jo oikeasti kova hinku päästä kotiin. Säikähdin jo että en mahdu koneeseen. Reissuun on aina kiva lähteä mutta myös ihana tulla kotiin. Stand by tarkoitti tällä kertaa sitä että kone oli buukattu täyteen ja koska lippuni oli jo varattu viime joulukuussa, sain ehkä siksi paikan luokkaa paremmaksi. En valita, nyt on tilaa hyvin jaloille ja varmaan helpompi nukkuakin. Muutama rivi takanani istuu melko isoja serbialaisia urheilijoita, mahtaa heidän jäsenet olla jäykkiä lähes 11 tunnin lennon jälkeen…

22 päivää takana ja paljon hienoja hetkiä hyvien ystävien kanssa. Paljon muistoja, jotka pysyvät mielessä aina. Parasta näissä kisamatkoissa onkin juuri nämä ystävät, vanhat ja uudet. Olympialaisissa ja MM-kisoissa meitä delegaatteja ja erotuomareita on aina ympäri maailman, se on varmaan kirjoittamaton sääntö että kaikilta mukana olevilta mantereilta tulee olla edustajia. Vaikka tulemme eri kulttuureista, olemme eri ikäisiä, molempia sukupuolta, meitä kaikkia yhdistää rakkaus lajiin, sydämemme taitaa olla käsipallon muotoisia. Aina löytyy siis juttua. Nyt olin eniten tekemisissä tanskalaisten, norjalaisten, portugalilaisten, ranskalaisten ja islantilaisten erotuomareiden kanssa sekä hollantilaisen ja italialaisen delegaatin kanssa. Kielimuuri ehkä tekee sen että aika vähän tulee oltua tekemisissä balkanilaisten, aasialaisten ja afrikkalaisten kanssa. He puhuvat auttavasti englantia mutta pysyvät kuitenkin aika paljon omissa oloissaan. Harmi, sillä itse pidän näitä reissuja samalla kielikursseina, sillä suomea ei paljoa tule käytettyä, ruotsia välillä jos haluamme Monikan kanssa puhua niin ettei kukaan muu ymmärrä.

Jätin päättäjäiset väliin sillä miesten finaalin jälkeen siirryimme pikaisesti hotellille (n. tunti) ja sen jälkeen olisi heti pitänyt lähteä siinä kaatosateessa parin tunnin siirtymäreissulle stadionille ja sama reissu takaisin. Kollegat kertoivat reissun kestäneen 8 tuntia kaiken kaikkiaan. Brasilian TV näytti päättäjäiset kokonaisuudessaan, päättäjäiset olivat hieno päätös kisoille. Annoin lippuni yhdelle vapaaehtoiselle joka pääsi näin katsomaan tätä hienoa spektaakkelia. Vapaaehtoiset jos jotkut ansaitsevat liput sekä avajaisiin että päättäjäisiin, ilman heitä ei kisoista tulisi mitään. Kovaa työtä meidän eteen. Ja hyvin he homman hoitivatkin.

Mutta siis matseista, olipahan upeat viimeisen viikon pelit. Paljon pelejä joissa taisteltiin tosissaan siitä kuka pelin voittaa, monessa pelissä mentiinkin jatkoajalle, hemmoteltiin yleisöä. Yleisöä oli paikan päällä aina hienosti, toisin kuin ehkä monessa muussa lajissa. Pelejä oli kaikkiaan 76 ja arvio oli että pelejä oli seuraamassa n. 350.000 katsojaa. Ja minkälainen kannustus! Tunnelma sai välillä ihon kananlihalle, ihan uskomatonta! Toivottavasti finaalia seurannut Thomas Bachin on edelleen sitä mieltä että käsipallo kuuluu olympialaisiin.

Venäjä vei sitten naisten olympiakullan, Ranska ei ollut sillä tasolla että olisi voinut tosissaan finaalissa haastaa Venäjän. Oikeastaan semifinaali Norjan ja Venäjän välillä oli se ”finaali”. Niin kuin usein käy. Venäjällä selvästi tulevaisuuden joukkue, hyviä yksilöitä, vielä nuoria.

Pronssia vei Norja, joka oli pronssipelissä selvästi parempi kuin Hollanti. Finaalin tuomitsivat norjalaiset Kjersti ja Guro, pronssipelin ranskalaiset kaksoset Julie ja Charlotte. Nyt vasta muuten tiedän kumpi on kumpi, 5 vuotta siinä meni (Julie on se pyöreäsilmäisempi ja usko tai älä, hymyilevämpi). Ihania kumpikin.

Miesten olympiakultaa vei sitten pieni ja piskuinen Tanska suursuosikki Ranskan jäädessä hopealle. Veljekset Karabatic ei ollut ihan iskussa ja ilman Titi Omeyeria olisivat ranskalaiset hävinneet pelin reilusti. Tanskalaisten erotuomareiden arvio muuten oli että n. 3 miljoonaa tanskalaista istuu tv:n ääressä kannustamassa, ei hassumpaa kun heillä on n. 5,5 miljoonaa asukasta. Myös Tanskan kruununprinssi Frederik oli katsomossa usein kannustamassa Tanskaa. Mukavan oloinen mies!

Pronssia otti Saksa, joukkue josta tullaan kuulemaan vielä. Ja MVP, tietysti Mikkel Hansen. Pronssimatsin tuomaroivat tsekit (toinen heistä nilkka vääntyneenä ja erittäin turvonneena) ja finaalin espanjalaiset. Olisi voinut olla myös toistekin päin.

Kiitos kun olet jaksanut lukea näitä tarinoita, nähdään syksyllä katsomoissa, kausihan alkaa meillä ihan pian.

Obrigada!