”Kun uskaltaa unelmoida isosti, kaikki on mahdollista”

Käsipallo vei Ellen Voutilaisen Siuntiosta Ruotsiin

Urheilu ja käsipallo tuli osaksi Ellen Voutilaisen elämää jo hyvin nuorena. Jo ennen ensimmäisiä harjoituksia kotona pelattiin isoveljiä ja vanhempia serkkuja vastaan, ja noin kuusivuotiaana tie vei Sjundeå IF:n minijoukkueeseen.

– He olivat minun suurimpia esikuviani, ja koska he pelasivat käsipalloa, halusin minäkin aloittaa. Muistan, että käsipallo tuntui heti omalta jutulta, ja siitä lähtien laji on ollut iso osa elämääni, Ellen kertoo.

Voutilainen siirtyi Sjundeå IF:stä Skuruun kaudeksi 2017–18. Nyt 25-vuotiaana Ellen Voutilainen on viihtynyt ja menestynyt Ruotsissa jo yhdeksän vuotta. Skurun liigajoukkueessa hän eteni kapteeniksi ja vuonna 2021 hän juhli Ruotsin mestaruutta, nyt edessä on siirto sarjaporrasta alemmas. Uusi joukkue löytyi Tukholmasta, jossa hän jatkaa uraansa AIK:n väreissä.

– Päätin että on tullut aika kokeilla jotain uutta, koska minusta tuntui, että tarvitsen uuden kipinän ja että uusi ympäristö on minulle juuri nyt oikea ratkaisu. Tilanteeni käsipallon ulkopuolella on muuttunut, ja viime kauden jälkeen tuntui luonnolliselta askeleelta kokeilla jotain uutta myös käsipallon osalta, Voutilainen sanoo.

Tunne siitä, että käsipallo on oma laji, syntyi nopeasti.

– Olen aina rakastanut kilpailemista sekä sitä tunnetta, että saa olla osa joukkuetta. Käsipallon kautta sain tehdä molempia. Tykkäsin harjoittelusta, peleistä ja siitä yhteisöllisyydestä, mikä joukkueurheiluun kuuluu.

Urheilu oli muutenkin luonnollinen osa arkea. Äiti yleisurheili maajoukkuetasolla ja veljet pelasivat käsipalloa. Nuorempana Ellenin menoissa olivat mukana myös ratsastus ja yleisurheilu.

– Yleisurheilun lopetin 15-vuotiaana, mutta siitä jäi paljon hyötyä esimerkiksi fyysisten ominaisuuksien ja kilpailuhenkisyyden kautta. Äiti oli suuri inspiraatio yleisurheilun puolella, mutta käsipallo tuntui minusta kaikkein hauskimmalta lajilta, ja siksi halusin panostaa siihen enemmän.

Ajatus ulkomaille lähtemisestä syntyi jo varhain

– Olen sanonut jo noin kymmenvuotiaasta asti, että haluan joskus pelata Ruotsissa. Sen takia muutto ei tullut minulle yllätyksenä, vaan olin ehtinyt miettiä sitä pitkään.

Lopulta lähtö tapahtui vuonna 2017, kun hän oli 17-vuotias ja lukion toisella luokalla. Päätös tuli ehkä hieman aikaisemmin kuin hän oli alun perin ajatellut, mutta kahden SM-liigakauden jälkeen Ellen halusi uusia haasteita ja nähdä, mihin asti omat rahkeet riittävät.

– Ajattelin, että jos en viihtyisi, voisin aina palata kotiin ja suorittaa lukion loppuun Suomessa.

Kahden kauden aikana nuori tulokas ehti tehdä vankkaa jälkeä SM-sarjassa. 45 ottelussa Ellen teki 206 maalia ja hänet valittiin kauden 2025/26 päätteeksi vuoden nuoreksi naispelaajaksi.

Tärkeä vaikutus päätöksen taustalla oli myös juniorivuosien valmentajalla Marcus Sjöstedtillä, joka sai nuoren pelaajan uskomaan, että lähtö ulkomaille pelaamaan voisi tehdä hyvää ja että hän olisi siihen valmis. Ajatusta helpotti myös se, että Emma Aarnio oli tehnyt samanlaisen ratkaisun aiemmin.

– Emma Aarnio oli minulle iso esikuva. Tiesin, että hän oli tehnyt samanlaisen muuton Ruotsiin ennen minua, ja se teki ajatuksesta helpomman. Oli turvallinen tunne tietää, että siellä oli joku suomalainen, joka ymmärtää tilanteen ja pystyy tukemaan ja auttamaan tarvittaessa.

Emma Aarnion (10) esimerkki helpotti Ellen Voutilaisen päätöstä lähteä Ruotsiin. Kuva: Robert Lemberg

Emma Aarnion (10) esimerkki helpotti Ellen Voutilaisen päätöstä lähteä Ruotsiin. (Kuva: Robert Lemberg)

Skuru oli nappiosuma

– Minulle tuli aika nopeasti tunne siitä, että Skuru, joka oli siihen aikaan yksi Ruotsin parhaista naisjoukkueista, olisi oikea paikka minulle. Skurulla oli selkeä suunnitelma siitä, miten he voisivat auttaa minua kehittymään pelaajana, joten se tuntui erittäin hyvältä seuraavalta askeleelta urallani.

Muutto Ruotsiin ei kuitenkaan tarkoittanut vain uutta joukkuetta. Ellen painottaa, että on tärkeää muistaa, että kaikki myös käsipallon ulkopuolella muuttuisi ja olisi uutta.

– Uusi koulu, ystävät ja koti. Alussa oli hankalaa myös tietää, miten koulu toimii, mitä minulta vaaditaan ja mitä minun on tehtävä. Se oli minulle vähän yllätys, miten erilainen koulu oli verrattuna Suomeen.

Vaikka päätös oli pitkään harkittu, lähtö myös jännitti. Läheisten sanat kuitenkin auttoivat uuden edessä.

– Totta kai lähtö pelotti. Olin asunut koko elämäni Siuntiossa, ja yhtäkkiä muutin Nackaan, joka tuntui todella suurelta paikalta verrattuna kotiin. Vaikka lähtö jännitti, minulla oli silti vahva tunne siitä, mitä haluan. Moni läheinen sanoi minulle ennen muuttoa, että pahinta mitä voi tapahtua on se, että muuttaa takaisin kotiin – eikä sekään olisi epäonnistuminen. Se ajatus jäi minulle vahvasti mieleen ja auttoi paljon uuden edessä.

Ellenin mukaan perheen on tukenut häntä koko matkan ajan, ja se on auttanut kaikessa.

– Heidän tukensa on ollut todella tärkeää koko matkan ajan, eikä muutto olisi ollut mahdollista ilman sitä. Puhun heidän kanssaan usein, ja saan heiltä aina kannustusta, tukea ja lohdutusta silloin kun tarvitsen. Onneksi nykyään videopuheluiden avulla yhteyttä on helppo pitää, vaikka välimatkaa on paljon.

Vaikka moni puhuisi nuorena ulkomaille muuttamisesta uhrauksena, Ellen itse ei näe asiaa niin.

– En näe sitä niin, että olisin uhrannut asioita. Totta kai olen joutunut tekemään valintoja, mutta toisaalta olen saanut niin paljon muuta niiden päätösten takia.

Lähes kymmenen vuotta myöhemmin päätös tuntuu edelleen oikealta.

– Olen saanut kokemuksia, tutustua uusiin ihmisiin, itsenäisyyttä ja mahdollisuuden tehdä sitä, mitä rakastan. Siksi koen ehdottomasti, että päätös on ollut sen arvoinen.

Matkan varrella on ollut myös vaikeita hetkiä. Erityisesti kaksi eturistisidevammaa ovat koetelleet sekä kärsivällisyyttä että henkistä jaksamista. Vaikeudet ovat opettaneet paljon.

– Kun lopulta pääsee takaisin kentälle, alkaa samalla uusi prosessi: pitää opetella luottamaan omaan polveen uudelleen ja löytää takaisin oma peli-identiteetti. Loukkaantumiset ja niistä toipuminen ovat opettaneet minulle paljon, erityisesti kärsivällisyydestä ja siitä, kuinka tärkeää on pitää ympärillä hyviä ihmisiä.

Unohtumattomia onnistumisia

Käsipallo on tuonut mukanaan myös hienoja saavutuksia. Ruotsin mestaruus vuonna 2021 kuuluu Ellenin uran hienoimpiin hetkiin.

– Se oli todella suuri asia sekä minulle että koko joukkueelle, ja siitä jäi paljon upeita muistoja.

Myös maajoukkueessa on koettu historiallisia hetkiä. Yksi tärkeimmistä hetkistä oli kotipeli Kosovoa vastaan, jossa Suomen naisten maajoukkue saavutti historian ensimmäisen voittonsa EM-karsinnoissa.

– Se oli todella erityinen hetki koko joukkueelle.

Vuonna 2021 tullut Vuoden käsipalloilija -palkinto merkitsi myös paljon.

– Olin vasta toinen nainen koskaan, joka sai palkinnon. Toivon, että se voi antaa nuorille tytöille uskoa siihen, että heidän työnsä ja panostuksensa ovat yhtä arvokkaita kuin miestenkin.

Yksi tärkeimmistä hetkistä Ellenin uralla oli kotivoitto Kosovoa vastaan, kun Suomen naisten maajoukkue saavutti historian ensimmäisen voittonsa EM-karsinnoissa. Ellen palkittiin ottelussa Suomen joukkueen parhaana pelaajana. Kuva: Robert Lemberg.

Yksi tärkeimmistä hetkistä Ellenin uralla oli kotivoitto Kosovoa vastaan, kun Suomen naisten maajoukkue saavutti historian ensimmäisen voittonsa EM-karsinnoissa. Ellen palkittiin ottelussa Suomen joukkueen parhaana pelaajana. Kuva: Robert Lemberg.

Panostus jatkuu

Ellen Voutilaisen seuraava haaste odottaa Ruotsin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla mutta tutussa kaupungissa. Hän kertoo panostuksen huippukäsipalloon ja maajoukkueeseen jatkuvan.

– Allsvenskan on ottanut isoja harppauksia laadussa, ja uskon, että siitä tulee minulle hauska ja kehittävä haaste. Viihdyn myös todella hyvin Tukholmassa enkä tällä hetkellä halunnut muuttaa pois.

Vaikka elämä Ruotsissa tuntuu tällä hetkellä hyvältä, ajatus paluusta Suomeen on edelleen olemassa.

– Olen aina sanonut, että haluaisin joskus voittaa SM-kultaa Suomessa, ja koskaan ei kannata sanoa ei koskaan. Tällä hetkellä viihdyn hyvin Ruotsissa, mutta elämässä tilanteet voivat muuttua nopeasti. Aika näyttää, palaanko vielä joskus Suomeen pelaamaan vai ei, mutta ainakin ajatus siitä on olemassa.

“Usko itseesi äläkä anna periksi”

Nuorille käsipalloilijoille Ellen antaa vinkiksi itseensä uskomisen ja että kannattaa rohkeasti tavoitella unelmiensa toteutumista.

– Totta kai muuttaminen kauas perheestä oli erityisesti alussa vaikeaa. Olin kuitenkin onnekas, koska perheeni kävi usein luonani ja pystyin itsekin matkustamaan melko usein kotiin, joten ikävä ei kasvanut liian suureksi, mutta olen kasvanut ihmisenä ja oppinut uskomattoman paljon itsestäni, sekä käsipalloilijana että ihmisenä. Olen myös saanut elinikäisiä ystäviä ja kokonaan uuden kaupungin, jota voin kutsua kodiksi. Tärkeintä, mitä olen saanut tämän matkan aikana, on usko siihen, että selviän kaikesta ja että ympärilläni on ihmisiä, jotka tukevat minua kaikissa tilanteissa.

– Usko itseesi äläkä anna periksi. Jokaisen polku näyttää erilaiselta, eikä omaa matkaa kannata verrata liikaa muihin. Tärkeintä on kuitenkin se, että käsipallosta säilyy ilo ja rakkaus lajiin. Kun nauttii siitä mitä tekee ja uskaltaa unelmoida isosti, kaikki on mahdollista.

Kuvat: SKPL, Robert Lemberg, Skuru, AIK
Teksti: Jussi Kantee