Kaj Kekki matkalle maailman ympäri – ”Kaikkea muuta kuin hupireissu”

Käsipallo ja purjehdus intohimoina

Kekin hurahtaminen käsipalloon ja purjehdukseen ei liene kenellekään miehen tuntevalle mikään salaisuus. Mielenkiinto purjehdukseen alkoi jo Americas Cupin TV-lähetyksistä 1980-luvulla, mutta silloin se sai jäädä haaveiluksi. Purjehdusinnon taustalla on siinäkin kytkös käsipalloon, kuinkas muutenkaan.

– Silloin kun näin ne kisat mä ajattelin, että olisi tosi makeeta päästä joskus kilpaveneeseen ja valtameripurjehdukseen mukaan. Luin tästä Clipper-kisasta varmaan jo 15 vuotta sitten, mutta aiemmin ei ollut sellaista aikaa minkä olisi voinut laittaa siihen. Silloinkin mietti, että olisi kiva joskus olla mukana, mutta ei sitä voinut sitten miettiä sen enempää, koska oli kaikessa muussa kiinni, kun se on kuitenkin aika aikaa vievä projekti.

– Vuonna 1995 pääsin ensimmäiselle purjehdusmatkalle neljän norjalaisen ja yhden tanskalaisen käsipallovalmentajan kanssa. Lähdettiin Stavangerista Orkneysaarille Skotlantiin. Reissu kesti kolmisen vuorokautta ja oli ensimmäinen iso kokemus Pohjanmeren yli.

Paluumatkalla iski vuorokauden kestänyt myrsky, joka nosti aallot jopa 10-metrisiksi.

– Oltiin liikkeellä 36-jalkaisella veneellä, niin me ei voitu edes mennä Norjan suuntaan, vaan oli pakko mennä ihan väärään, kohti Tanskaa. Muistan että heräsin kun lensin punkasta veneen seinään, ja mulla meni 45 minuuttia että saan pelastuspuvun päälle.

– Luulin että me kuollaan siihen paikkaan. Sitten meninkin jo kannelle ja omaan vuorooni ajamaan sitä venettä. Olin siinä kolmella köydellä kiinni ja kippari huusi suojasta koko ajan miten meidän pitää suhteessa aaltoihin mennä. Vaikka ne aallot olikin kymmenmetrisiä, ne ei olleet mitään murtumia. Ne oli vaan ihan helvetin korkeita, että siinä ajettiin vaan ylä- ja alamäkeä. Sitten kun sen oppi, ja tajusi että ei me upotakaan vaan vene pysyy ihan pystyssä, se olikin jo hauskaa.

– Sitten tuli se hetki, kun sää alkoi rauhoittumaan ja tuli sinitaivas esiin, ja kun ekan kerran vuorokauteen avasi pelastuspuvun vetskarin, niin silloin mä mietin että jonain päivänä mä ostan purjeveneen.

Sen haaveen Kekki toteutti 2007–2008, ja sen jälkeen hän on purjehtinut kaikki kesät, välillä paljon ja välillä vähän vähemmän.

Pitkä ja kattava valmistautumisjakso

Harjoitukset alkoivat jo vuosi sitten syyskuussa ja päättyivät kesäkuun lopussa, mikä vei yhden kokonaisen käsipallokauden.

– Silloin kun jäin Cocksista pois niin tiesin, että tässä tulee vuosien tauko väliin. Toki tällä hetkellä ei ole edes ajatuksia valmentamisesta mutta…

Jo pelkkä valmistautuminen kisaan oli kokonaisvaltainen kokemus. Kekki kävi useamman kerran Englannissa sijaitsevassa meripelastuskeskuksessa, jossa piti suorittaa harjoitusten ohessa meriturvallisuussertifikaatit. Kirjallisia ja käytännön kokeita riitti aiheesta kuin aiheesta.

– Vaikka on siviiliammatissa työkseen 30 vuotta puhunut englantia, niin eteen tuli ihan uutena asiana purjehduskieli. Jo pelkästään se, että on kaikki miljoona asiaa siinä veneessä englanniksi hallussa.

– Oltiin viikon jaksoja merellä ulkona putkeen ja treenattiin erilaisia asioita veneessä. Sitten, mitä nyt tässä kuusikymppinen on rikkinäisillä polvilla pystynyt tekemään, niin fysiikkaa ja lihaskuntoa on pyritty parantamaan. Ne on niin rajuja vehkeitä, että siellä täytyy olla jonkun tason fyysisessä kunnossa, ainakin niissä asioissa mitä tulen siellä tekemään.

Kaikki valmistelussa ei kuitenkaan liity pelkästään purjehtimiseen. Myös pahimpaan on ollut pakko varautua.

– Sitten on ollut miljoona pientä asiaa, mitä on pitänyt hoitaa. Kaikki viisumit ja testamentit mukaan lukien on pitänyt katsoa ja tarkistaa uudestaan, koska näissä kisoissa on ollut kuolemantapauksia. Edellisissäkin kisoissa oli, ja meilläkin on veneessä ollut jo yksi vakava loukkaantuminen ensimmäisellä legillä, että paljon sattuu ja tapahtuu.

– Kaikki materiaalit mitä olen tässä reilun vuoden aikana opiskellut ja käynyt läpi pitää vielä kerrata ennen lähtöä ja muistutella mieliin kaikki tarvittavat solmut. Köysien käsittelyt pitää osata tehdä silmät kiinni säkkipimeässä mihin suuntaan tahansa.

– Sitten vähän sellaista mentaalia valmistautumista, että kun lähtee täältä omasta sängystä ja kodin lämmöstä jossa sulla on juokseva vesi ja saunat ja systeemit olosuhteisiin, jossa sulla on käytännössä 20 ventovierasta ihmistä sun ympärillä, ja sulla ei ole mitään yksityisyyttä koko reissun aikana. Käytännössä voi sanoa, että tehdään semmosia kuukauden stinttejä putkeen merellä, niin kyllä siinä pitää henkisesti tiedostaa se, ja miettiä jo ennakkoon että ei ole rauhaa, ei omaa punkkaa ja ei ole paljoa tavaroita mukana.

– Nämä on asioita, joihin yrittää henkisesti valmistautua ettei tule sitten kauheana yllätyksenä itselle, että tämä oli ihan hirveetä. Koska sen mä tiedän jo meidän treeniviikkojen jälkeen, että se on ihan hanurista koko retki, Kekki nauraa.

– Sen verran kylähulluutta on, että sinne kuitenkin mennään. Ja onhan siellä tietysti niitä hienojakin hetkiä… Niin sitä se on nyt, että tämä tulee tehtyä!