Historiaa

bg-4 Käsipallo on erittäin vauhdikas, monipuolinen  ja ympäri maailman paljon harrastettu joukkuelaji, jonka juuret löytyvät Tanskasta ja Saksasta reilun sadan vuoden takaa. Kansainvälinen käsipalloliitto IHF on perustettu vuonna 1946 ja 50 jäsenliiton Euroopan käsipalloliitto EHF vuonna 1991. Olympiakisoissa käsipalloilu on ollut miesten lajina Münchenin vuoden 1972 kisoista lähtien, ja käsipallonaiset liittyivät olympiaperheeseen vuoden 1976 kisoissa Montrealissa. Tällä hetkellä käsipalloa pelataan yli 200 maassa noin 30 miljoonan pelaajan ja noin 800.000 joukkueen voimin. Lajin nykymuotona käsipalloa pelataan ainoastaan sisäpelinä, jossa kentällä on yhtäaikaisesti maalivahdin lisäksi kuusi kenttäpelaajaa, kun taas lajin alkuaikoina pelattiin varsin laajalti 11-henkisin joukkuein jalkapallokentän kokoisella ulkokentällä.

Hallitsevat olympiavoittajat ovat tällä hetkellä miesten puolella Tanska ja naisissa Venäjä, jotka veivät kultaa Riossa 2016. Norjan riveissä pelasi Pekingissä 2008 suomalaissyntyinen Katja Nyberg, joka saavutti kansalaisuuden vaihdon edellyttämänä unelmansa, olympiakullan. Maailmanmestaruuttaan puolustavat tällä hetkellä Ranska (miehet) ja Norja (naiset). Tämänhetkiset hallitsevat Euroopan mestarit ovat naisissa Norja ja miehissä Saksa.

Hieman säännöistä

  • Käsipallokenttä on kooltaan 20 x 40 metriä ja sen päädyissä ovat maalit, joiden koko on 2 x 3 metriä. Aikuisten ottelu on kestoltaan kaksi 30 minuutin puoliaikaa, joiden välissä on kymmenen minuutin tauko. Joukkueiden kokoonpanoihin saa nimetä 16 pelaajaa, joista kerrallaan on kentällä kuusi kenttäpelaajaa ja maalivahti. Ottelun etenemistä ohjaa kaksi erotuomaria, lisäksi ottelun toimitsijoihin kuuluvat ajanottaja ja sihteeri sekä merkittävissä otteluissa otteluvalvoja.
  • Joukkueet etenevät syöttelemällä palloa käsillään toisille. Pelaaja saa pallo kädessään ottaa enintään kolme askelta, minkä jälkeen hänen on yritettävä heittää pallo vastustajan maaliin, syötettävä kanssapelaajalle tai pomputettava palloa koripallon tapaan, minkä jälkeen hänellä on taas uudet kolme askelta käytettävissään. Tämän jälkeen pallo täytyy syöttää tai heittää pois. Maalin ympärillä kuuden metrin päässä maalista on karkean puoliympyrän muotoinen maalivahdin alue, jonka sisäpuolelle kenttäpelaajat eivät saa astua. Ainoastaan puolustavan joukkueen maalivahti saa liikkua maalialueella. Hyökkääjä saa astua maalivahdin alueelle, jos hän on hypännyt alueelle rajan takaa ja heittänyt pallon maaliin ollessaan ilmassa.
  • Maali syntyy, kun hyökkäävän joukkueen pelaaja heittää pallon maaliin. Maaleja tehdään aikuisten otteluissa tyypillisesti 25-30 maalia joukkuetta kohti. Puolustavan joukkueen tehtävänä on pyrkiä kontaktejakaan kaihtamatta, mutta reiluin ottein estämään vastustajan maalintekoyritykset. Kovimpien heittäjien kädestä on tutkalla mitattu pallon lähtevän jopa noin 140 km/h:n nopeudella.
  • Alle 10-vuotiaille junioreille voidaan soveltaa pienempää kenttää, pienempiä maaleja sekä pehmeää palloa. Käsipallon pelaamista sovelletuilla säännöillä kutsutaan minikäsipalloksi, joka on hauskaa ja lasten ehdoilla tapahtuvaa pelaamista. Yksinkertaistettujen sääntöjen on tarkoitus maksimoida kentällä tapahtuvaa liikettä ja vapautta liikkua omalla, luonnollisella tavalla. Pääpaino onkin pelaamisessa ja hauskanpidossa.
  • Kouluissa voidaan pelata pehmopallolla vaikka salibandy- tai patjamaaleihin koripallon kolmen sekunnin alueen toimiessa maalivahdin alueena. Käsipallo onkin erinomainen peli lapsille, sillä se kehittää monipuolisesti kaikkia motorisia taitoja: juoksemista, hyppäämistä, heittämistä, kiinni ottamista, pyörimistä, suunnan muutoksia, tasapainoa ja pomputtamista. Se on myös loistava koulupeli, sillä siinä tarvitaan ainaostaan maalit (käsipallo-, salibandy- tai patjamaalit) ja sopimus maalivahdinalueesta. Peli hoituu kuin itsestään, sillä käsillä palloa on helpompi käsitellä kuin esimerkiksi jaloilla, vauhtia ja tilanteita riittää ja kaikki voivat osallistua.